Ankeaa auringonpaistetta

[aislinn]

// feel free to join. (: //

Lempeä tuuli tarttui muutamaan hiuskiehkuraan ja lennätti ne sivulle. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, eikä ilman lämpötilassakaan ollut mitään moittimista.
Tuhahtaen nuori nainen rapsutti kaulaansa ja nakkeli niskojaan.
Asdis ei pitänyt tällaisesta säästä, ei tosiaan. Jälleen tuhahtaen hän potkaisi muutaman pikkukiven jokeen, jonka vierellä asteli kädet taskuissa.
Jo nuorena Asdis tapasi istua varjossa tai sisällä, kun aurinko paistoi täydeltä terältä. Nuorukainen tuhahti uudemman kerran, ja alkoi etsiä katseellaan puuta, jonka suojaan istuutua. Eikä kestänyt kauaa, ennen kuin hän havaitsi varsin kelpuutettavan ja suuren puun.
Saavuttuaan sen juurelle, Asdis tähyili hetken sen oksistoon. Ei koskaan tiennyt, keitä tai mitä lehtien lomassa piileskeli.
Nuorukaisen kylmät vihreät silmät eivät kuitenkaan vielä havainneet mitään. Hetkeksi hänen silmänsä jäivät vaeltelemaan eteenpäin pientä polkua, jota pitkin hän oli kävellyt.
Istuuduttuaan Asdiksen katse nauliutui veteen, jonka pinta väreili lähes huomaamattomasti tuulen mukana.
Jälleen tuhahdettuaan nuorukainen paransi asentoaan ja koukisti toisen jalkansa.
Loppuisi nyt tämä ankea auringonpaiste ja pilvettömyys, hän nurisi mielessään ja antoi päänsä valahtaa puunrunkoa vasten.

[Kiyro]

/\/ Mukavata, laitoitkin pelin heti pystyyn. Koitan vastailla parhaani mukaan, mutta ethän ihmettele jos ei minusta ihan heti kuule. Ilmoittelen kyllä parhaani mukaan jos en pääse vastailemaan. :3 \/\

Joen vierellä kiemurtelevaa hiekkatietä asteli, oikestaan tarkemmin sanottuna laahusti, kumarainen hahmo. Hahmo piti käsiään housuntaskussa ja tuijotteli kenkiinsä. Hän oli väsynyt ja auringonpaisteesta johtuen kulki teepaitasillaan. Väsymyksen saattoi huomata tavasta, miten hän käveli siksakkia tiellä. Kokonaisuudesta sai melko erikoisen vaikutelman, sillä kyseessä oli selvästi melko nuori poika. Hullunkurisinta astelmassa oli se, että vaikka poika oli nuhjuinen ja pitkät hiukset olivat auki ja takkuiset, hänen olemuksestaan saattoi suorastaan aistia uneliaan tyytyväisyyden.

Kiyro oli saapunut perille. Piktiin. Hän oli käynyt Piktissä vain kerran aikaisemmin. Hän muisti kaupungista sen, että sen torilla oli ollut pieni koju, jossa hän oli syönyt elämänsä parhaita voileipiä. Poika horjahti vaarallisen näköisesti, mutta säilytti kuitenkin tasapainonsa. Siitä oli aikaa kun hän oli viimeksi saanut ruokaa... Seuraava askel kuitenkin petti katastrofaalisin seurauksin. Poika oli huomaamattaan ajautunut tien laitaan, ja horjahti sen ylitse vieressä virtaavaan jokeen. Kiyrolta pääsi hieman hätääntynyt karjaisu, mutta onnekseen hän huomasi, että joen ranta oli melkoisen matala, olihan itse jokikin melko pieni.

Kiyro oli kuitenkin niin väsynyt, että tyytyi vain istumaan vyötäisiään myöten vedessä itsekseen kiroillen. Päättäväisesti hän kuitenkin ajatteli, että hitto vie löytäisi vielä sen kojun ja saisi niitä täydellisiä voileipiä...

[aislinn]

// en ihmettele en. itsellänikin saattaa viivästellä vastaukset, mutta kunhan nyt ainakin.. kerran vuodessa. . (: //

Asdiksen silmät olivat vaipuneet kevyesti kiinni, ja hänen kätensä valuneet maahan. Pääkin oli aavistuksen kallella ja suupieli raottunut.
Hänen ajatuksensa olivat täysin erilaisessa paikassa kuin missä hän nyt oli. Ne vaeltelivat pitkin sateisia, koleita metsiä, pitkin lauhkeita jäätiköitä ja viileitä merenpohjia.
Hitaasti hänen suupielensä kohosi hieman, mutta nopeasti hänen unelmointinsa keskeytyi - ja pahasti. Tämän tekijä saisi kyllä katua keskeytettyään Asdiksen kuvat..
Oliko se loiskaus?
Luultavasti jokin eläin.. hän ajatteli, mutta mikä eläin päästäisi sellaisen loiskauksen? Ja vielä jokin ääni.. huudahdus? Karjahdus? Tuhahtaen Asdis suoristi päänsä ja aukaisi silmänsä, jotka säkenöivät turhautuneisuudesta.
Notkeasti hän nousi seisomaan ja nappasi mustan nahkalaukun olalleen. Laukun hän oli löytänyt eräästä kahvilasta, ja samoin sen herkullisen sisällön. Asdis olisi mielellään nauttinut siitä, mutta hieman myöhemmin. Ilmeisesti sekin estyisi. Hän tuhahti uudemman kerran ja sipaisi muutaman hiuskiehkuran korvansa taakse. Käveltyään muutaman askeleen ääntä kohti, Asids pysähtyi ja jäi hetkeksi suoristamaan paitaansa.
Kääräistyään vielä hihansa, hän asteli veden rajalle ja vilkaisi toiseen suuntaan. Jonkin ajan tähyilyn jälkeen hän käänsi säkenöivät silmänsä toiseen suuntaan, ja havaitsi jonkinlaisen hahmon vähän matkan päässä.
Asdis siristi silmiään aavistuksen ja astui muutaman askeleen eteenpäin. Hän kallisti hieman päätään ja pysähtyi.
Poimittuaan pienen kiven ja pyöriteltyään sitä hetken sormenpäillään, Asdis nakkasi sen kohti vedessä istuvaa.

[Kiyro]

Kiyron mutisema kirosanojen rimpsu keskeytyi, kun Asdisin Kiyroa kohti heittämä kivi kopsahti poikaa päähän. Se sai hänet hämmästymään niin paljon, että hän tyytyi vain nostamaan märän kätensä otsalleen. Kesti hetken, ennenkuin Kiyro tajusi alkaa vilkuilla ympärilleen nähdäkseen, mistä kivi oli tullut. Oliko joku kenties heittänyt häntä sellaisella? Hetken vilkuilun jälkeen poika huomasi epäselvän hahmon jonkun matkan päässä. Ei... hetkinen. Kiyro näki nyt varmasti kaksi hahmoa... Hän siristi silmiään saadakseen kuvasta selvää ja nousi polvilleen samalla yrittäen kömpiä vedestä rannalle. Hahmot kuitenkin heiluivat sen verran epäselvästi, että poika ei voinut olla varma oliko niitä sittenkin vain yksi... Kun värikuviot alkoivat nakerrella hänen näkökenttäänsä, Kiyro tajusi viimeinkin, että oli varmaankin pyörtymässä.

Joesta ylös ryöminyt hahmo lysähtikin pian rantahiekalle makaamaan. Toisaalta hahmo hengitti yhä, ja todennäköisesti pian virkoaisi taas elävien kirjoihin. Häneltä oli vain mennyt filmi poikki hetkeksi, mikä ei ollut kovin epätavallista pojalle.

/\/ Hm... onkohan minulla nyt jokin pakkomielle pyörtymisen suhteen, kun poikarukka on pyörtynyt tähän mennessä kummassakin pelissään... xD \/\

[aislinn]

// heiapua. mulla otti silmään tuolla sun tekstissä, ekalla rivillä tuo "kun Aislinnin Kiyroa kohti heittämä.." o: siis tuon hahmon nimihän on Asdis. ja ää. no whatever. //

Toisen huomattua itsensä, Asdis kohotti toisen kätensä vyötäisilleen ja jätti sen siihen rennosti. Toinen ei tainnut olla aivan.. järjissään. Voiko niin sanoa? Ei, ei voinut.
Ehkä.. pökertynyt olisi parempi sana.

Hahmon rösähdettyä hietikolle, Asdiksen kulmat kohosivat.
Vai nyt pitäisi sitten hoivata pientä poikaa? Jestas, mihin tämä maailma on menossa, hän tuhahti mielessään, antoi kätensä valahtaa taskuun ja lähti astelemaan kohti liikkumatonta hahmoa.

Päästyään ihmisen luokse - Asdis päätteli varsin nopeasti, että olennon täytyi olla ihminen - hän polvistui tämän viereen ja tökkäsi yhdellä sormella. Varmuuden vuoksi hän kokeili pulssinkin, vaikka oli jo melkein satavarma ettei pojalla ollut hengenhätää.
Mitä hemmettiä tässä tekisi? Heittäis vettä tuon päälle? Hetken aikaa hän pohdiskeli, mitä tekisi, ja tuli siihen lopputulokseen että poika saisi itsekseen heräillä.
Niinpä Asdis istahti hiekalle ja nyppäsi ruohonkorren vähän kauempaa nurmikolta sormiensa väliin. Sitten hän alkoi aavistuksen tylsistyneenä kutittelemaan sen päällä pojan nenää ja tuhahti.

// voi, on mullakin kaikenmaailman pakkomielteitä, mitä hahmon on aina toistettava. tai siis. juu. (: //

[Kiyro]

/\/ Anteeksi! Tokihan nyt nimen pitäisi olla oikein kirjoitettu. Korjailen sen tuolta tekstistä häiritsemästä. (: \/\

Vaikka Asdis olikin tökkäissyt poikaa sormellaan, tämä ei osoittanut vielä merkkejä heräämisestä. Nälkä ja väsymys olivat tehneet tehtävänsä. Takkuiset hiukset ja likaiset vaatteet kertoivat, että tämä oli matkannut hyvinkin pitkän matkan; ei siis ihme, että häneltä oli mennyt filmi poikki hetkeksi. Siispä poika pysyi liikkumattomana, mitä nyt vähän hengitti.

Äkkiä joen toiselle puolelle ilmestyi harvinainen näky: kaunis turkoosinsininen pienlohikäärme. Ensin se kierteli kauempana joen yllä, mutta tuli hitaasti lähemmäksi. Välillä se pärääntyi, miltei katosi näkyvistä, ja sitten se taas ilmestyi hieman lähemmäs. Sitten se vain katseli kahta matkustavaista uteliaana. Sen pienlohikäärmeen Kiyro oli nimennyt Ku'ksi. Tälläkin hetkellä se oli lennellyt pojan matkaseurana, vaikka Kiyro ei ollutkaan nähnyt sitä pariin päivään.

Kuten Asdis oli ennustanut, poika alkoi taas pian palata tajuihinsa. Pää alkoi kääntyillä väistellen ruohonkortta. Lopulta käsi huiskaisi nenänpäätä ja poika avasi silmänsä. Ensimmäiseksi niiden katse kohdistui nenää kutitelleeseen ruohonkorteen. Pian poika hahmotti myös vierellään istuvan tummanpuhuvan naisen hahmon. Ennen kuin hän alkoi vilkuilla sitä tarkemmin, hän kömpi äkkiä pystyyn istuma-asentoon. Poika ei sanonut vielä mitään, katsoi vain Asdista hieman hämmentyneenä. Hän ei ollut näyttänyt vielä huomanneen pienlohikäärmettä.

[aislinn]

// no ei se nyt jälkikäteen mitään häirinnyt. (:
ootko muuten ajatellut yhtään pelin kulkua? siis edes noin suurinpiirtein (psst.. itse en siis ole, joten ei tarvetta häpeään jos et ole. (:) //

Asdis alkoi olla pikkuhiljaa kovin tylsistynyt, ja hän ehti jo ajatella herättävänsä pojan veden avulla, kun hänen näköpiiriinsä ilmestyi jotain, joka oli varsin harvinaista hänelle.
..Lohikäärme?
Heinänkorsi Asdiksen sormien välistä valahti pojan naamalle, eikä nuorukainen huomannut pojan osoittamia elonmerkkejä.
Asdis ponnahti seisomaan, kirkkaanvihreät silmänsä kuin naulittuina lohikäärmeen hohtelevaan suomupintaan. Viimein, pitkän tuijottelun jälkeen Asdis riisti katseensa siitä varsin mahtavasta näystä takaisin poikaan, eikä aikaakaan kun hän sai sanan päästä kiinni.
" Olipa aikakin. Mikäs pojan niin veltoksi sai? " hän kysyi aivan kuin ohimennen - mutta silti pistävähköllä äänensävyllä - ja nosti toisen käden lantioluunsa yläpuolelle, sen tyvelle.
Hän myös kohotti kulmiaan aavistuksen, vertaillessaan poikaa katseellaan. Hajamielisesti hän rapsutti kaulan ja olan yhtymäkohtaa, venyttäen huomaamattaan paitansa kaula-aukkoa sen verran, että taidokkaasti tehdyn lohikäärmetatuoinnin pää pilkahti esiin.
Saatuaan ilkeän pistokutituksen pois, Asdis jatkoi pojan tutkimista katseellaan.
Kovin nuhjuiselta toinen näytti, oli ensimmäinen ajatus joka pulpahti hänen mieleensä.

Siinä, tuijotellen poikaa Asdis vain seisoi, eikä tehnyt elettäkään ojentaakseen kätensä pojalle ja auttaakseen tämän ylös.
Jonkinlaisen hiljaisuuden jälkeen nuorukaisen mieleen pulpahti kysymys, varsin normaali, mutta kuitenkin sellainen jota hän ei heti hoksannut kysyä.
" Mikä on nimesi? "

// ja varoittelen/pahoittelen jo heti ensi alkuun, että saatan toistaa sanoja varsin, kovin, melko.. emh. on niitä (kai) vielä muitakin, mutta ei nyt mieleen tule. (: //

[Kiyro]

/\/ Hm. Jos Asdis on menossa kaupunkiin, tämä voisi varmaankin kävellä pojan kanssa sinne yhtä matkaa? Enpä ole vielä sen ihmeempää ideaa saanut. ^^ \/\

Kiyro kallisti päätään taaksepäin ja katsoi edessään seisovaa naista. Hämmentynyt ilme oli kuitenkin tällä kertaa kadonnut ja pojan katse oli muuttunut hieman epäluuloiseksi. Asdiksen kysymykselle Kiyro vain hymähti hieman väsyneesti. Kyllä toinen varmasti ymmärsi, miksi poika oli kaatuillut ympäriinsä, jos oli vähänkin maailmaa nähnyt.
Hetken viiveellä muukalainen muisti myös kysyä pojalta nimeä.
"Kiyro Noara", hän vastasi pitäen katseensa yhä Asdiksessa. Tarkemmin katsottuna nainen oli aika kummallisen näköinen. Ensimmäinen asia, johon Kiyro hänessä kiinnitti huomiota, olivat pistävän vihreät silmät. Pojan omiin, metsänvihreisiin silmiin verrattuna ne olivat suorastaan räikeät. Kiyro oli myös aiemmin huomannut osan hienoa tatuointia tämän kaulalta. Loppujen lopuksi nainen ei kuitenkaan näyttänyt vaaralliselta, joten Kiyro alkoi vilkuilla ympärilleen. Jotain sinistä oli nimittäin vilahtanut äsken hänen silmäkulmassaan. Pojan väsyneille kasvoille nousi harkitsematon hymy.
"Ku!" hän huudahti sen enempiä ajattelematta huomattuaan pienlohikäärmeen. Kauempana liidellyt Ku lennähti äkkiä heitä kohti ja laskeutui läheiselle kivelle. Sieltä lohikäärme sitten tarkkaili heitä pää kallellaan.
Kiyro kääntyi nyt katsomaan Asdista odottaen jotakin reaktiota. Pienlohikäärmeet olivat harvinaisia, ja niitä metsästettiin kielloista huolimatta pimeille markkinoille. Poika ei mielellään näyttäytynyt Ku'n seurassa muukalaisille, koska koskaan ei oikein tiennyt, mitä ihmiset tekisivät sen nähdessään. Onneksi Ku oli oppinut välttämään muukalaisia, ja joskus pojasta tuntui, että se oli ovelampi kuin hän itse.

[aislinn]

// en ole varma onko Asdis menossa kaupunkiin, mutta katsotaan nyt. (: pahoittelen myös luvattoman pitkästä kestosta. //

Toisen ilmoitettua nimensä, Asdis nyökkäsi hajamielisesti, huomio täysin suunnattuna lohikäärmeeseen.
Hän hätkähti rajusti toisen huudettua jotakin. Nuorukainen vilkaisi syrjäsilmällä poikaa, ja huomasi tämän tuijottavan lohikäärmettä. Miksi ihmeessä poika huusi jotain sellaista?
Asdiksen ajatukset kuitenkin keskeytyivät, kun lohikäärme asettui kiven päälle. Nuorukaisen alitajunta veti äkkiä erään johtopäätöksen, tämän tuijottaessa lohikäärmettä kulmat hienoisessa rypyssä. Ajatuksen pulpahdettua Asdiksen mieleen, hän kohotti kulmiaan.
" Kutsuitko tuota.. äsken jollain.. nimellä? " hän kysyi ja käänsi hieman päätään kohti poikaa. Siirrettyään katseensa takaisin lohikäärmeeseen, hän kallisti päätään. Varsin suloisia otuksia oikeastaan.

[Kiyro]

Kiyro liikahti hieman vaivaantuneesti, koska hän oli vahingossa kutsunut lohikäärmettä nimeltä. Poika vain oli ilahtunut niin paljon sen näkemisestä. Hän katsoi arvioivasti Asdista, joka katsoi lohikäärmettä pää kallellaan. Ehkä toinen ei ollut haitaksi heille ollenkaan. Kiyro hymyili varovaisesti.
"Mm-m", hän murahti ja käänsi itsekin katseensa Ku'hun. "Hassua että se näyttäytyi. Tavallisesti se pysyy vieraista ihmisistä kaukana."
Hetken Kiyro katseli siipiään lepuuttelevaa lohikäärmettä hymyillen, mutta muisti sitten, ettei vielä tiennyt toisen nimeäkään. Hän kiinnitti huomionsa takaisin muukalaiseen.
"Mikä sinun nimesi on?" poika töksäytti ja tuijotti naista mietteliäästi. Kiyro ei vieläkään jaksanut nousta mutaisesta maasta seisomaan, ja kylmässä vedessä lilluminen oli saanut hänet hieman palelemaan, vaikka päivä olikin onneksi suht lämmin. Olo oli kerrassaan nälkäinen ja kurja... Siitä huolimatta poika yritti esittää reipasta ja nojaili käsiinsä rennosti odottaen toisen vastausta.

/\/ Ooki. ^^ Viivästyminen ei haittaa, tämäkin viesti ihan myöhässä, anteeksi... Yritän pitää tauot vastedes vähän lyhyempinä :'P \/\

[aislinn]

// ää anteeks ihan kamalasti, mut mulla ei tosiaan riitä aika. ku olis toinenkin foorumiroolipelipaikka mihin pitäs vastailla aivan sikana ja kaikki pukkaa niskaan sun muuta. niin mun on pakko vetää toi Asdis pois. kirjotan pikasesti poistumisviestin, ja sit tän käyttiksen saa poistaa. anteeks vielä ihan, ihan törkeesti. D: //

Pojan kysyessä Asdiksen nimeä, tämä tuhahti hiljaa.
" Se ei nyt ole sinun asiasi, " hän tokaisi ja vilkuili ympärilleen ja käänsi sitten katseensa poikaan mudassa.
Sitten hän vain yksinkertaisesti kääntyi ja lähti juoksemaan kohti kaupunkia, sanaakaan sanomatta.